Tässä sohvalla katselen telkkarista yhtä monista homokeskusteluista. Sanon tässä heti aluksi, että olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi siunata rekisteröidyt parisuhteet. Jos et jaksa sellaisia ihmisiä, jotka niin ajattelevat, ei kannata lukea tämän pidemmälle. Tai no, raamatuntulkinnastahan tässä aion kirjoittaa. 

Tässä viime päivät velloneessa homokeskustelussa vedotaan Raamattuun aivan kummallisilla tavoilla. Nyt Vesa Kiertokari, sooloilija Uudestakaupungista, sanoo, että hänellä tulee olla oikeus tulkita ja opettaa Raamattua juuri niin kuin hän haluaa. Tai siis niinkuin hänelle on opetettu, sillä kenenkään Raamatun tulkinta ei synny tyhjiössä. Samassa keskustelussa Irja Askolakin perustaa ajattelunsa Raamattuun, erityisesti siihen, mitä Jeesus opetti ja teki. Jeesuksen seuraajana hän haluaa painottaa ihmisten kohtaamista ja lähimmäisen rakkautta. Kiertokarin raamatuntulkitatapa ei voi ymmärtää Irja Askolan tapaa ja keskustelusta tulee jankkaavaa. 

Näiden kahden tavan lisäksi on monta muutakin tapaa tulkita Isoa Kirjaa. Yksi tulkitsee kirjoituksia pelastuksesta käsin ja etsii Raamatun jokaiselta sivulta Jeesusta. Toinen liittää lukemansa Raamatun tekstit ensimmäisenä Jumalan pelastustekojen historialliseen jatkumoon. Kolmas tutkii tekstejä niin kauan, että niiden takaa löytyy armollinen Taivaan Isä. Neljäs lukee Raamattua fiilispohjalta, kunnes jokin sana tai jae tuntuu puhuttelevalta, tärkeältä juuri tähän päivään. On myös niitä, jotka mietiskelevät annettua päivän tunnussanaa koko päivän tai niitä, jotka viettävät aikaa rukoillen Raamatun äärellä. Joku menee tekstiin sisälle eläytyen sen tapahtumiin. Lista tavoista käyttää Raamattua on pitkä. 

Raamatun lukemisen ja tulkinnan moninaisuus on rikkautta. Yksi lukija voisi oppia toiselta. Ahdistavaksi tilanne muuttuu silloin, kun joku vaatii toisia hyväksymään oman lukutapansa tai tulkintansa paremmuuden. Silloin ei enää olla tekemissä Raamatun kanssa vaan ihmisten vallanhimon tai turvallisuusvajeen kanssa. Monille uskoville juuri se oma, ehkä jo nuorena sisäistetty tapa tulkita Raamattua, ei ole vain totuuden etsimistä vaan oman turvallisuuden pönkittämistä. Sitä on vaikea muuttaa. Mutta voisimmeko luoda sellaisen keskusteluilmapiirin kirkkoon, että voisimme keskustella erilaisista tavoista tulkita Raamattua? Voisimmeko sopia, että ainoa mikä siinä keskustelussa olisi kiellettyä olisi sanoa toiselle: "Sinun tapasi on väärä"?

Nyt keskustelu telkkarissa on jo päättynyt. Toivoa herätti ohjelman lopussa Jani Toivolan Irja Askolalle osoitettu kommentti, joka meni suunnilleen näin: "Sellaisen kirkon kanssa voisin olla tekemissä,joka sanoo noin".