Tässä sitä aloitellaan syksyä ja uutta työkautta. Huomenna aamulla alkavat taas työt ja oikein räväkästi alkavatkin - menen suoraan kouluun pitämään päivänavauksen. Ei mitään pehmeää laskua vaan suoraan sorvin ääreen.
Olen yrittänyt vielä viime päivätkin pitää ajatukseni irti työasioista, mutta väkisinkin tahtoo mieleen jo tulla ratkaisuaan odottavia ongelmia. On niin helppo elää jossain tulevaisuudessa ja tehdä mielessään kaikki työt moneen kertaan. Ehkä tämä into tästä vielä laantuu.
Oppiakseni elämään tässä päivässä, tässä hetkessä ja tässä paikassa entistä paremmin valitsin blogini nimeksi tuon sitaatin virrestä, jonka opin jo lapsena. Tuo virsi ja sen ajatus on ollut minulle aina tärkeä muistutus kahdesta asiasta: siitä, ettei kannata murehtia huomispäivää eikä eilistäkään ja siitä, että tässä päivässä ja sen asioissa on juuri sopivasti kuormaa tänään kannettavaksi. Juuri ja vain juuri tähän voimani riittävät.
