Herääminen aamuisin vaikeaa. On niin pimeää, että minään aamuna ei unta tunnu saavan riitävästi varastoon. Eilinen vapaapäivä kului mukavasti sohvalla maaten ja lueskellen ja siksipä olo on tänään ollut oikein mukava ja suorastaan energinen.

Tänään olin aamulla Viikkimessussa. Kokemus oli mukava, vähän erilainen jumalanpalvelus. Musiikkina laulettiin Messulauluja-kirjan hengellisiä lauluja ja se kieltämättä muutti messun tunnelmaa - kevensi ja ilostutti, vaikka seurakunta ei laulanutkaan kovin voimakkaasti. Väkeä messussa oli tavanomaista vähemmän, mutta en ajatellut sen johtuvan meistä tai erilaisesta messusta vaan sitä, että on koulujen syysloma. Monet ovat jossain mummoloissa maalla. Yksi seurakuntalainen sanoi, että Viikkimessu on seurakuntalaisten juhlaa. Pidin siitä palautteesta.

Viikolla osallistuin Papiston päiville. Oli mielenkiintoista saada olla vain vastaanottamassa ohjelmaa - viisaita puheenvuoroja, hyviä keskusteluja, sattuvia provokaatioita. Huomasin omaa kasvua siinä, että en tuntenut suurta tarvetta olla kriittinen kaikesta.

Olen miettinyt tällä viikolla papiston suhtautumista ruokaan. Pappina saa aina olla juhlissa mukana ja syödä juhlaherkkuja useammin kuin elimistö sietää. On olemassa erilaisia strategioita miten pappi voi selvitä siitä hengissä. Monet, olen ollut huomaavinani, valitsevat sellaisen nirsoilu-strategian. Jos teeskentelee itselleen, että ruuassa on jotain vikaa, onnistuu ehkä syömään vähemmän. Papiston päivilläkin tarjottiin, varsinkin iltajuhlissa, ihania herkkuja. Ja huomasin, että siinä ei monikaan nirsoillut.