Tänään meillä on haastateltavana pastori Terhi Paananen, joka on juuri äskettäin palannut kahden viikon kuntoutusjaksolta.

- Mikä oikein sai sinut lähtemään kuntoutukseen?
- Kuten näet, en ole rakenteeltani mikään keijukainen enkä iältäni mikään neitokainen. Menin sinne varmaan että lääkäri ja terveydenhoitaja suosittelivat minulle kuntoutusta. Ajattelin, että kerrankin voisin kuunnella toisten mielipiteitä enkä itsepintaisesti tietää olevani aina oikeassa.

- Mikä yllätti sinut kuntoutuksessa?
- Olin todella kummastunut siitä, että minulla odotettiin olevan tavoitteita kuntoutuksen suhteen. Niitä kysyttiin monta kertaa. Olin epämääräisesti ajatellut siitä olevan hyötyä terveyden kannalta, mutta tämä tavoite olisi ilmeisesti pitänyt olla jotenkin tarkemmin jäsennelty. Toinen asia mistä yllätyin oli se, mitä kuntoutus on. Olin odottanut sen olevan liikunnallista, kuntoilua.

- Mitä se kuntoutus sitten oli?
- Yllätyksekseni se oli kokonaisvaltaista. Psykologi halusi auttaa minua psyykkisten ongelmien kanssa, sosiaalityöntekijä sosiaalisten ongelmien, terveydenhoitaja auttaa terveyteen liittyvien kysymysten kanssa, pastori oli valmiina antamaan hengellisiä virikkeitä. Ravitsemusterapeutilla oli selvä näkemys siitä, kuinka minun tulee syödä ja fysioterapeutilla oli visio liikunnallisista tarpeistani. Olisin kuitenkin halunnut tietää jo etukäteen millaiseen myllytykseen joudun. 

- Mitä kaikkea siellä kuntoutuksessa sitten tehtiin?
- Kuntoutuksessa pääsin kokeilemaan uusia urheilulajeja: allasvoimistelua, vesijuoksua, sauvakävelyä, pallojumppaa, kuntosalille saatiin ohjausta. Lisäksi oli monia tuttuja juttuja: pilatesta, venyttelyä, steppiä. Lihaskuntotestit yllättivät vanhanaikaisuudellaan. Kävelytesti oli kiva, mutta ohjeet puutteelliset. Liikunnan lisäksi oli ryhmätapaamisia ja yksilötapaamisia työntekijöiden kanssa. Ruoka oli hyvää ja muut ryhmän jäsenet todella mukavia.

- Suosittelisitko muillekin?
- Kyllä suosittelisin, mutta informaatiota kuntoutuksen sisällöstä pitäisi ehdottomasti parantaa.