Isäni täyttää tänään 72 vuotta. Ei ole aina helppoa olla samoissa hommissa kuin oma isänsä. Ihmiset vertailevat meitä. Heillä on odotuksia ja pettyvät, koska en olekaan isäni kopio. Isäkin on kokenut jotain samaa oman isänsä kanssa.
Arvostan isääni kovasti, vaikka tiemme elämässä ja työssä ovatkin hyvin erilaiset. Isältä olen saanut ensimmäiset teologiset virikkeeni eivätkä ne olleet vähäisiä vaan ajatteluni rajoja hipovia näköaloja. En tiedä häntä älykkäämpää ihmistä ehkä syvällisempää teologia. Oma teologiani on häilyväistä ja rehellisyyden nimessä on sanottava, että se perustuu joskus ajatteluun, mutta joskus myös puhtaaseen mutu-tuntumaan. Mutu-tuntuma on tietenkin suurelta osin lapsuuden kodinperintöä.
Tänään ensimmäisen kerran siteerasin isää saarnassani. Ehkä olen siteerannut häntä joskus aikaisemminkin, mutta en ole kertonut keneltä ajatukseni ovat peräisin. Nyt lainasin isän kirjoittamaa runoa, jonka liitän tähän myös muiden iloksi.
Aleksanteri Suuri ja Jeesus pieni
He kuolivat 33-vuotiaina, <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Aleksanteri Suuri ja Jeesus pieni.
Toinen eli ja kuoli itselleen,
toinen sinun tähtesi ja minun.
Valtaistuimella kuoli kreikkalainen,
juutalaisen paikka oli teloituspuulla.
Aleksanterin elämä oli voittokulkua,
Jeesuksen tappiota ja kärsimystä.
Edellinen johti armeijoita,
Jeesuksen oli vaellettava yksin, hyljättynä.
Aleksanteri vuodatti tuhansien ihmisten veren,
Jeesus vain omansa.
Suuri kreikkalainen voitti maailman eläessään
ja menetti kaiken kuollessaan.
Jeesus kadotti elämänsä
ja voitti maailman kuolemallaan.
He kuolivat 33-vuotiaina,
Aleksanteri Suuri ja Jeesus pieni.
Ylpeä kreikkalainen orjuutti ihmiset,
nöyrä juutalainen vapautti heidät.
Toisen voima perustui väkivaltaan,
toisen varauksettomaan rakkauteen.
Toisen kuninkuus oli tästä maailmasta,
toinen oli tullut ylhäältä.
Aleksanteri voitti omaksensa koko maailman
ja sai sielullensa vahingon.
Jeesus luopui kaikesta, elämästäänkin,
ja tuotti maailmalle elämän.
Aleksanteri on kuollut ikuisesti,
Jeesus elää ikuisesti.
Joka tavoittelee kaikkea, menettää kaiken.
Joka luopuu kaikesta, voittaa kaiken.
He kuolivat 33-vuotiaina,
Aleksanteri Suuri ja Jeesus pieni.
Mahtavan elämä sammui Babylonissa,
mitättömän Pääkallonpaikalla.
Sotapäällikkö oli tuonut itkua ja kirousta,
rauhanruhtinas onnea ja siunausta.
Kreikkalaisessa ihminen yritti tulla jumalaksi,
juutalaisessa Jumala tuli ihmiseksi.
Aleksanterin valtakunta hävisi ikiajoiksi,
Jeesus nousi kuolleista, hän elää,
ja hänen valtakuntansa kestää ja voittaa iankaikkisesti.
