Suomalaiset eivät tiedä mitä Raamatussa sanotaan. Monilla on uskomuksia ja luuloja sen sisällöstä. Tämä totuus valkenee nopeasti kenelle tahansa, joka lukee uskoa käsitteleviä nettikeskusteluja. Eivätkä tavallisest face-to-face keskustelijat ole sen tietoisempia. Ei ole kauan siitä, kun joku sanoi, että meidän tulisi noudattaa sitä Raamatun periaatetta, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Näyttäkää mulle se kohta!

Rippikoulunuoriso ei opi lukemaan Raamattua eikä tuntemaan sen sisältöä. Vika ei tietenkään ole nuorisossa vaan opettajissa. Ylipäänsä jos jotain asiaa ei opita, on vika opettajassa, ei oppijassa. Näin tässäkin. Raamatun tunteminen olisi tärkeää, sillä se on yksi niistä harvoista kaikkia kristittyjä yhdistävistä asioista. On hienoa olla luterilainen, mutta on myös tärkeää säilyttää keskusteluyhteys toisinajatteleviin veljiin ja sisariin. Tai jopa yrittää luoda sitä. Veljet ja sisaret toisista traditioista vain osaavat Raamattunsa paremmin.

Tehdään asialle jotain. Olin juuri kurssilla, jossa opin räpinomaisesti pikakelauksella käymään läpi koko Vanhan Testamentin parissa minuutissa. Opetteluun meni tietenkin monia tunteja, sillä pitihän ne sisällöt käydä läpi. Siinä räpätessä mieleen kuitenkin iskostui kirkkaasti Vanhan Testamentin runko.

Näitä menetelmiä riittää. Pääasia, että niitä käytetään. Innostuneesti.