Pari viikkoa sitten olimme nuorisotiimin voimin suunnittelemassa tulevaisuutta Snellulla, kun yhdessä löysimme joitain sellaisia ajatuksia, joiden varaan voimme työtämme rakentaa. Siis ikään kuin eräänlaisen teorian. Nuorisotyön taustalla kun on aina ollut aika heikosti teoriaa ja siksi sillä työsaralla joskus ajaudutaan kummallisiin vääristymiin.

Keskusteluissamme päädyimme seuraavanlaiseen päätelmään:
Raamattu: Jeesus kohtasi ihmisiä - > mekin kohtaamme ihmisiä, Jeesuksen mallia seuraten - > ihmiset tuntevat ja tietävät, että he ovat Jumalan silmissä arvokkaita -> usko Jumalaan syntyy ja/vahvistuu.

Pohdimme jokaisen kohdan merkitystä erikseen. Raamattu on uskomme peruskirja ja meidän on hyvä tuntea se perusteellisesti. Ehkä olisi tarpeen lisätä sen opiskelua ja/tai opettamista. Olisi hyvä, jos Raamattu olisi meille työntekijöillekin oman elämän voiman ja virkistyksen lähde. Raamatun keskeinen asia on Jeesus. Jeesuksessa nähdään kirkkaasti Jumalan rakkaus ja rakkauden toimintamallit maailmassa.

Ihmisten kohtaaminen on vahvuutemme jo nyt, mutta haluamme panostaa vielä siihen, että kaikki kohdataan. Opetellaan nuorten nimet, haastatellaan isoskoulutuksen yhteydessä, huomioidaan uudet. Leireillä käydään huoneissa sanomassa hyvää yötä ja juttelemassa hetki. Rakennamme sellaista ilmapiiriä, missä ihmiset kohtaavat toisia ihmisiä hyväksyen.

Toivomme, että onnistumme tuottamaan hyväksytyksi tulemisen kokemuksia nuorille. Vai pitäisikö sanoa nuorissa. Viime kädessä emme voi taata mitä nuoret kokevat, mutta me voimme olla tyrmäämättä, unohtamatta tai dissaamatta. Voimme poistaa itsestämme esteitä nähdä ja kuulla nuori. Voimme antaa rehellistä positiivista palautetta. Voimme näyttää sen, että iloitsemme nuorista. Voimme luoda levon ja hiljaisuuden paikkoja, joissa voi olla turvassa.

Nyt siirrymme uskon alueelle. Tätä nimittäin emme tiedä, uskomme vain.

Uskomme, että hyväksytyksi tulemisen kokemus saa nuoressa aikaan uskoa. Usko vahvistuu, niin kuin rippikoulusuunnitelmassa sanotaan. Tai sitä saattaa jopa syntyä, siellä missä sitä ei ennestään ole. Sanoillamme selitämme, ettei hyväksyminen tule meistä vaan se on Jumala, joka heitä rakastaa. Johdatamme nuoria ehtoolliselle, rukoukseen ja kasteen muistamiseen.  Uskomme, että tämä saa heidät sitoutumana seurakuntaan ja Kristuksen kirkkoon, innostaa heitä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja vastuunkantamiseen. Ja usko saa nuoret tutkimaan Raamattua, jolloin palataan alkuun: Raamatussa Jeesus kohtaa ihmisiä jne...

Naivia idealismia? Ehkä. Joskus vain pelkistämällä saa näkyviin oleellisen.

Jostain syystä tämä näköala on minusta innostava. Siinä liittyy yhteen hengellinen ja käytännöllinen ja se samalla se jättää tilaa jokaisen omalle tulkinnalle, teologialle ja työntekijän omien vahvuuksien hyödyntämiselle työssä. Tällaisten oivallusten syntymiseen tarvitaan TIIMITYÖTÄ.