Kaksi vuotta sitten ryhdyin palstaviljelijäksi täällä Suursuolla. Into oli korkealla ja suunnitelmat oli suuret. Välillä maata selkä kipeänä kitkiessäni mietin, oliko palstan ottaminen hyvä juttu. Enää en mieti. Kaupunki ratkaisi asian puolestani sanomalla irti koko palsta-alueen vuokrasopimuksen. 

Kahden palstaviljelykesän aikana opin paljon. Kaikkein eniten opin rikkaruohoista.

Palstani oli ollut hunningolla muutaman vuoden ennen kuin otin sen hoitaakseni. Siellä kasvoi kaikenlaista ruohoa ja kortta enemmän kuin laki sallii. Saadakseni porkkanat, lehtisalaatin ja retiisit itämään, piti tuntemattomat ruohot kitkeä pois. Ja vaikka kuinka kitkin, aina ne kasvoivat uudestaan. Olisi pitänyt kitkeä joka toinen tai kolmas päivä, mutta työn takia oli välillä kesken parhaan kasvukauden parikin kertaa rippikoululeirillä. Tiesitkö, että rikkaruohot saattavat kasvaa jopa 30 cm yhden rippikoulun aikana? 

Palstanaapuri, iäkäs ja viljelyssä kokenut mies, sanoi, että rikkaruohot pitää saada pois juurineen. Parhaiten juuret löytyvät keväällä. Ja minä kuokin ja käänsin ja nypin ja poimin ja parissa tunnissa saatoin saada selvitettyä jopa noin 1,5 m2 kokoisen alueen. Jos olisin viettänyt jokaisena touko-kesäkuun vapaapäivänä palstalla 5 tuntia ja työpäivinä 2 tuntia, ehkä olisin onnistunut. Koska minulla on muutakin elämää, rikkaruohot rehottivat vaikka kuinka taistelin.

Ennen palstaviljelyelämääni kuvittelin, että kasvin juuret ovat siis kimppu,juurakko, maan alla varren kohdalla. Näin ei ole. Juuret ovat verkosto. Ne elävät omaa elämäänsä, kasvavat ja luikertelevat maan pinnan alla kuin madot pukaten ärsyttävän rikkaruohokasvin näkyviin aina puolen metrin välein. Jos maahan jää pienikin juuren pätkä, se silti pitää itsessään uuden juuriverkoston mahdollisuuden. Eikä sen mahdollisuuden toteutumiseksi tarvita kuin kesäinen sadekuuro.

Koska olen pappi, yritän usein arkipäivän asioista löytää linkin hengelliseen. Joskus kitkiessäni rikkaruohoja, ajattelin syntiä. Meillehän on opetettu, että synti on kuin rikkaruoho. Vasta nyt ymmärrän kuinka vaikea sitä on kitkeä pois. En kuitenkaan ole rohjennut puhua asiasta töissä, kun en koskaan löytänyt rikkaruoho-ongelmaan teologista ratkaisua.