Aikaa on kulunut edellisestä kirjoituksesta. Jotkut bloggaavat usein, toiset satunnaisesti.
Luulen, että bloggaamattomuuteni johtuu elämänmuutoksesta, myrskystä, jonka kouriin olen joutunut. Tai oikeastaan on suin päin syöksynyt sen keskelle. "Joutuminen" kuulostaa jotenkin siltä kuin itse en olisi tätä tietä valinnut.
Olen siis vaihtamassa työpaikkaa. Malmin seurakunnassa ehdinkin olla 12 ja puoli vuotta. Se on niin pitkä aika, ettei sitä oikein voi edes ymmärtää, tuntuu melkein elämän pituiselta. Yhtä kauan oli aikoinaan koulussa. Järkyttävää. Ehkä siis sallin itselleni sen, että olen ollut hieman saamaton kaiken muun paitsi tämän oman prosessini suhteen.
Koko kahdentoista vuoden ajan olen mielelläni mennyt aina Malmille töihin. Suurena seurakuntana se on sellainen, ettei sitä voi pitää kotina. Se on nimenomaan ollut työpaikka. Työtehtäviä on ollut sopivasti ja ne ovat olleet suurimmaksi osaksi juuri sillä tavalla haastavia, että mielenkiinto on säilynyt. Tiimit ja työkaverit ovat olleet mahtavia ja olenkin täysin vakuuttunut tiimityön ja tiimiorganisaation eduista seurakuntatyössä. Kenenkään ei pitäisi tehdä työtä yksin. Seurakuntatyö ei ole mitään yksityisyritteliäisyyttä.
Paljon jäi tässä koulussa vielä opittavaakin. Jäin miettimään yhteisöllisyyden luonnetta. Millaiseen yhteisöllisyyteen seurakunnassa tulee pyrkiä. Millä yhteisöllisyyttä mitataan?
Yhteisöllisyydestä puhutaan usein ikäänkuin se olisi menneen maailman asioita ja niin varmaan suku- ja perheyhteys jossain määrin onkin. Sen tilalle ovat tulleet työyhteisöt. Ihmiset kokevat yhteisöllisyyttä työpaikallaan. Mutta mitä tämä tarkoittaa seurakunnassa?
Ehkä vielä tätäkin suurempi kysymys on, vastustetaanko seurakunnissa (ja kirkossa) aina kaikkia muutoksia, vai otetaanko ne vastaan, tutkitaan mikä niissä on hyvää ja yritetään saada enemmän tilaa muutosten sisältämälle hyvälle ja minimoida niihin liittyvä paha?
