On hieno hetki saada valmiiksi jotain, jonka eteen on tehnyt paljon töitä. Sitä pitää juhlia ja siitä kannattaa iloita. Äitinäsi olen ylpeä sinusta ja siitä millaiseksi olet kasvanut ja oppinut.

Oman lapsen valmistuminen ammattiin tuo mieleen myös omat opiskeluajat ja oman valmistumisen. Valmistuminen ei ollutkaan pelkästään iloinen asia ja avoin tulevaisuus olikin melko pelottava: ei ollut enää valmiiksi viitoitettua tietä eikä valmiiksi annettuja matkatovereita. Miten ihmeessä itse tiedän mihin suuntaan elämässä tulisi kulkea tai mikä tie pitäisi valita?

Sielunhoidon opintojen yhteydessä eräs opettaja sanoi viisauden, jota olen kantanut sydämessäni ja soveltanut monissa elämän pienissä ja suurissa valintatilanteissa. Hän sanoi: Elä elämäsi niin, että kun 85-vuotiaana katselet sitä taaksepäin, sinua ei kaduta. Ei se mitä olet tehnyt, eikä se mitä jätit tekemättä.

Tämän neuvon varassa olen itse muutaman kerran päättänyt pysyä vanhassa ja turvallisessa ja ainakin kerran päättänyt lähteä kohti uusia seikkailuja. Tästä neuvosta olen saanut rohkeutta avata suuni ja sanoa mielipiteeni. Tämä neuvo on antanut voimia kuunnella ihmisten heikkoutta ja haurautta, tämä neuvo on antanut voimaa osoittaa rakkautta. Tämä neuvo on saanut minut nousemaan keskellä yötä auttamaan apua tarvitsevaa teini-ikäistä tai laittamaan syrjään omat työni voidakseni vaikka oikolukea jotain opinnäytetyötä tai kuunnella muita huolia. Tämä neuvo on saanut minut luopumaan omasta mukavuudestani, mutta toisaalta myös puolustamaan omia oikeuksiani mm. rauhalliseen yöuneen ja yksityisyyteen.

Tällä tiellä elämä on ollut rikasta. Meillä koti ja ruokapöytä ovat olleet avoimina kaikkia lapsia ja nuoria varten. Olen kuullut ja nähnyt paljon surua ja iloa. Olen ollut mukana oppimisessa ja kasvamisessa ja nähnyt, että ihmissielu on paljon syvempi kuin yksin olisin voinut aavistaa. Olen rakastanut ja tullut rakastetuksi. Olen tullut kiitolliseksi.

Ja oikeastaan olen vasta matkan puolivälissä. Tuskin maltan odottaa mitä kaikkea matkan toinen puoli tuo tullesaan.

Jos voisin antaa sinulle, tyttäreni, yhden neuvon tänään, valmistumisesi päivänä, luulen että se olisi tuo sama neuvo: Elä elämäsi niin, että kun 85-vuotiaana katselet sitä taaksepäin, sinua ei kaduta. Ei se mitä olet tehnyt, eikä se mitä jätit tekemättä.