Ateistien bussikampanja oli ja meni, mutta keskustelu Jumalan olemassaolosta jäi. Se on hieno asia, sillä maailmassa on harvaa yhtä mielenkiintoista keskustelunaihetta.

On aika paljon sanottu, kun sanotaan, että Jumalaa tuskin on olemassa. "Tuskin"-sana kertoo erittäin suuresta todennäköisyydestä, mutta ei vielä varmuudesta. Todennäköisyys perustuu aina todistusaineistoon, jota voidaan arvioida.

Itse pidän enemmän Jumalaan liittyvistä pohdiskeluista, jotka alkavat sanalla JOS. Silloin kun lause alkaa sanalla "jos", eli oman epävarmuuden ilmaisulla, ei voi esittää absoluuttista totuutta eikä edes todistusaineistoon pohjaavaa arvioita. "Jos"-sanalla aloittaessa esitetään oma arvaus, kysymys tai omasta kokemuksesta nouseva ajatus. Hauras ja horjuva, niinkuin usko useimmilla meistä.

Jos-toteamuksista kuuluisin lienee Dostojevskin lausuma: Jos Jumala on kuollut, kaikki on sallittua.
Jos Jumalaa ei ole, onko millään mitään väliä? kyselee joku internetin keskustelupalstalla.   

Paljon negatiivista pohdiskelua mielenkiintoisempia minulle ovat positiiviset näkökulmat, joita niitäkin löytyy verkosta hakukoneilla paljon:
Jos Jumala on olemassa, elämällä on tarkoitus ja merkitys.
Jos Jumala on olemassa, hän voi auttaa sinua.

Martin Lönnebo, ruotsalainen piispa ja rukoushelmien kehittäjä, sanoo kultaiseen Jumalan läsnäolon helmeen liittyen: "Jos Jumala on, mikään ei ole enää yhdentekevää, toivotonta tai tarkoituksetonta."
Tämä minusta tuntuu ilosanomalta.

Kuvitellaan tilanne, että lähtisimme kehittämään kristittyjen mainoskampanjaa. Mainoslauseeksi halutaan ottaa jotain myönteistä, joka alkaa "Jos Jumala on..."

Miten sinä jatkaisit tuota lausetta?