Kiitos muutamien blogien en ole voinut välttää muistelemasta kaikkia niitä ihania ja kamalia rippikouluja, joissa olen saanut olla. Pientä rippikoulunpuutosanemiaa minulla on ollut tämän kesän aikana, kun en ole riparille päässyt.
Yksi parhaista ikinä riparijutuista on ollut se, kun riparilaiset ovat saaneet tehdä kysymyksiä Jumalalle. En tiedä mitä he ovat oppineet kysymysten tekemisestä ja tekemistä seuranneesta keskustelusta, mutta minä olen oppinut paljon. Olen oppinut, että käsitykseni riparilaisten ajattelusta ja kiinnostuksesta uskoa kohtaan ovat olleet liian kevyet ja pinnalliset. Riparilaiset olivatkin paljon syvällisempiä kuin olisin ikinä arvannut. He kysyivätkin niitä samoja kysymyksiä, joita itsekin elämässä kyselen.
Kesä toisensa jälkeen riparilaisten kysymykset pistivät minut miettimään omaa työtäni. Jouduin kysymään itseltäni käsittelenkö työssäni näitä ihmisten todellisia kysymyksiä mitenkään. Edelleen palaan mielelläni sinne riparimuistojen laatikolle, mihin olen kerännyt näitä nuorten kysymyksiä ja arvioiden niiden valossa työtäni.
Tässä yhden tavallisen helsinkiläisen 15-vuotiaiden rippikouluryhmän kysymyksiä Jumalalle ja liittyen Jumalaan:
- Miksi perunat on kovia raakana?
- Saanks mä sun nimmarin?
- Minkä näköinen oot?
- Miksi et näyttäydy ihmisille?
- Onko Jumala mies?
- Miksi Sinä olet olemassa?
- Miten maailma on tullut?
- Mitä mieltä olet elämän menosta ympäri maailmaa?
- Entä kehitysmaissa elävät heimot, jotka eivät ole kuulleet jumalasta? Pääsevätkö he taivaaseen?
- Tuleeko Jeesus takaisin maan päälle?
- Miten Jeesuksen kuolema auttoi ihmisten syntien kanssa?
- Miksi aina pienenä sanotaan, että jokaisella on suojelusenkeli ja että se suojaa, mutta silti jos kaatuu niin saattuu?
- Miksi ihmiset kuolee?
- Mikä on elämän tarkoitus?
- Mitä tarkoitusta oli surulla joka tuli läheiseni menettämisestä?
- Miksi Jumala ei lopeta sotia ja auta hädässä olevia ihmisiä?
- Miksi jollain on keliakia?
- Oletko suunnitellut meidän jokaisen elämän syntyessämme?
