Olipa kerran tänä vuonna tyttö ja poika, jotka tapailivat toisiaan. He eivät olleet enää teinejä, joten kumpikin suhtautui elämänkumppanin etsintää jo pienellä vakavuudella.

Tapailun kuluessa kävi ilmi, että tyttö uskoi Jumalaan ja poika ei. Tämä muodostui suhteen kompastuskiveksi. Poika ei nimittäin voinut kuvitella itselleen elämää, johon kuuluisi kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja lasten kastaminen. Tyttö taas ei voinut kuvitella elämää ilman niitä. Siihen se suhde sitten lopahti.

Tapaus pysähdytti, koska en ollut oman nuoruuteni jälkeen kuullut kysymyksen Jumalasta muodostuvan esteeksi yhdellekään ihmissuhteelle. Pikemminkin suvaitsevaisuudesta on tehty kaiken hyväksymistä ja ateistit ja uskovaiset ovat voineet ongelmitta seurustella ja perustaa perheitä ja suvaita toisiaan rauhanomaisen rinnakkaiselon merkeissä.

Maailma on todella muuttunut: silloin kauan sitten ateistit eivät kelvanneet uskovaisille.