Tänä aamuna tulin töihin bussilla, jolla yleensä en kulje. Vielä puoliunessa nuokuin penkillä, kun korviini kantautui pätkiä kahden minulle tuntemattoman matkustajan välisestä keskustelusta.

"Elämä on niin vaikeaa. Ja tämä luterilaisuus se vaan velvoittaa aina ottamaan toiset huomioon, niin ettei osaa tehdä sitä mitä itse haluaisi."

Vähän myöhemmin ilmeisesti keskusteltiin ilmeisesti konfirmaatiosta: "Kukaan muu ei halunnut lähteä ehtoolliselle. Paitsi mun veljenpoika. Ensin se sanoi, ettei se mitään syntiä ole tehnyt eikä tartte mitään ehtoollista. Sitten vähän ajan kuluttua se sanoi, juu kyllä se sittenkin on tehnyt syntiä ja tulee ehtoolliselle."

Mitä ne oikein tarkoittaa, kun sanovat että nykypäivänä uskolla ei ole suomalaisille merkitystä?

Täytyy myöntää, että bussikeskustelijan käsitykset uskosta eivät täysin vastaa sitä mitä kirkkomme yrittää opettaa. Väärinymmärrettynäkin usko kuitenkin näyttäytyi tärkeänä toisaalta elämää ohjaajavana ja toisaalta voimaa antavana asiana.

Melkein teki mieleni puuttua keskusteluun bussissa, mutta onneksi onnistuin hillitsemään itseni.