Jatkoin tänään oman elämäni tutkimista. Kysyin Googlelta, tuolta nykyajan kaikkitietävältä oraakkelilta, mitä minulle kuuluu. Siis, googlasin oman nimeni. Osumia tuli yhteensä 130 000, mutta tiedän, etteivät ne kaikki koske minua. On olemassa toinen samanniminen ihminen jossain Turun suunnassa. Hänen urheilutuloksensa löytyvät myös.

Ensimmäinen google-osuma viittaa kuitenkin tähän blogiin. Google tosin ei ole poiminut nimeäni blogin sivulaatikoista tai tiedoista vaan kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta, jossa haastattelin itseäni.

Toinen osuma löytää Twitterini. Tämäkin oli minusta jännittävä havainto. Miten Twitter pääsee niin korkealla hakutuloksissa, vaikka se ei suinkaan ole minulle tärkein sosiaalinen media? Muista sosiaalisen median palveluista kahdelta ensimmäiseltä sivulta löytyvät SlideShare, Sosiaalinen media oppimisen tukena -ning.com-yhteisö, Facebook ja kotimaa24. Myös vuonna 2006 kirjoittamani kommentti kollegan blogissa löytyi. Olin kommentoidessani näköjään laittanut koko nimeni.

Googlen etusivullle oli myös päässyt viime kesänä Helsingin sanomille antamani pieni haastatteluntapainen, jossa kerroin mitä tiedän web-kameroiden käytöstä seurakunnissa.

Vasta näiden kaikkien jälkeen alkavat löytyä linkit kirjoittamiini kirjoihin, joita on yhteensä kai 14. Ehkä hakua haittaa se, että kaikki kirjat, yhtä lukuunottamatta, olen kirjoittanut yhdessä toisten kanssa.

Kymmenes osuma vie Vantaan Laurissa vuonna 2002 ilmestyneeseen pieneen juttuun, joka on referaatti Sihteeri & Assistentti -lehdessä olleesta haastattelusta. Haastattelussa melko röyhkeästi väitin, että lottorivi on itse asiassa tämän päivän rukous. Tässä linkki alkuperäiseen juttuun http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2002/2002-02-05/jkr/jkr1 . Tämä on hyvä osoitus siitä, että Google löytää myös kaiken mitä historiassa on tapahtunut. Menneitä ei pääse pakoon.

Vasta kaikkien näiden jälkeen tulee ensimmäinen Google-osuma varsinaisen työnantajani sivuille eli evl.fi-sivulle. Näistä osumista ensimmäinen osuu rippikouluun, toinen päivänavaussivulle ja vasta kolmas, kolmannen sivun toinen osuma, sille verkkosivulle, missä kerrotaan nykyisestä työstäni Hengellinen elämä verkossa -hankkeessa. Kuitenkin vain parin osuman päästä löytyvät tiedot Viikin kirkon syyskauden 2008 (!) ohjelmasta, jossa nimeni vielä esiintyy. Ihmeellisesti Google löytää tuollaisen liitetiedoston, jota ei kuitenkaan löydy enää seurakunnan sivuilla. Missähän se oikeasti edelleen on?

Oma nimensä kannattaa googlata muutaman kuukauden välein, että tietää itsestään sen, minkä kaikki muutkin saavat tietoonsa. Googlellahan niitä tietoja ihmisistä etsitään. Kannattaa tehdä myös kuvahaku. Sillä sain selville, että se toinen Terhi Paananen on nuorempi ja nätimpi kuin minä ja tästä olen aika iloinen. Kuvahaku myös löytää sanahakua paremmin ja laajemmin kirjat, joiden kannessa on nimeni. Jo toisella sivulla tuloksiksi alkaa kuitenkin tulla keitä tahansa Terhi-nimisiä ja kaikenlaisia Paanasia.

Google-tutkimukseni lopputulokseksi tulee: olet tavis. Haku ei paljastanut mitään skandaalinkäryistä eikä sellaista, mitä en olisi itsestäni jo tiennyt.
Tähän olen tyytyväinen.