Lomalla ehtii tehdä kaikenlaista mitä ns. normaaliaikana elämässä ei ehdi. Olen siivonnut ja eilen siivouksen kohteeksi joutuivat jo työhuoneen nekin laatikot, joita harvoin edes avataan.

Olen myös lueskellut. Käsiini osui murrerunoilija Heli Laaksosen kolumnikokoelma Pursu. Se pursuaa pieniä oivaltavia tarinoita.

Eräs tarina oli minusta aivan valloittava. Runoilijan viereen oli täydessä junassa osunut kiukkuisen oloinen mies. Miehen kännykkä soi, mutta kiukuttelun sijasta mies oli alkanut puhua puhelimeen pehmeällä äänellä ja runoilija päätteli, että keskustelun toinen osapuoli oli miehen vaimo. Aikansa keskusteltuaan mies lopetti puhelun sanomalla "Makkarakastiket".

Runoilija oli alkanut miettiä miten ihmeessä joku voi viimeiseksi sanakseen sanoa puhelimeen "Makkarakastiket" kun yleensä ihmiset sanovat "Hei sitten" tai "Soitellaan". Mutta se olikin salakieltä ja tarkoitti "Mä rakastan sua". Ja kyllähän ne kuulostavat ihan samalta nopeasti lausuttuna.

Jos nyt menisin vihkimään jonkun kristilliseen avioliittoon, puhuisin heille makkarakastikkeen onnelliseksi tekevästä vaikutuksesta.