Mummi on 95-vuotias ja sairaalassa. Alunperin hän meni sinne vain rutiinitoimenpiteeseen, mutta matkalla tuli komplikaatioita ja parin päivän sairaalareissu on nyt kestänyt jo toista kuukautta. Viikkojen aikana mummin kunto on huonontunut ja nyt on todennäköistä, että viimeiset päivät tai hetket ovat käsillä.

Mummi on saanut elää pitkän, tapahtumarikkaan ja monivaiheisen elämän. Aivan viime viikkoihin asti hän on virkeästi seurannut uutisia ja halunnut keskustella niistä. Hän on myös säilyttänyt ihanan huumorintajunsa ja iloisen mielensä aivan elämän loppumetreille asti.

Myös jo nuoruudessa löytynyt vahva kristillinen usko on säilynyt.

Omassa surussani kirjoitin rukouksen, jonka tänä aamuna luin mummin sairaalasängyn vieressä vietetyssä ehtoollishetkessäkin ja haluan nyt jakaa myös tässä blogissani.

Kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen isä.
Sinä tunnet meidät yhtä hyvin
kuin me tunnemme omien käsiemme ihon.
Sinä muistat miten heikkoa tekoa me olemme,
alunperin vain maan tomua.
Kiitos siitä, että olet antanut meille elämän lahjan
ja kaikki elämän hyvät päivät.
Kiitos siitäkin, että jo kasteessa olet luvannut
olla lähellämme elämän jokaisena päivänä,
silloinkin kun elämä vie meidät sairauteen, kipuun ja kärsimykseen.
Kiitos siitä, että olet Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa
valmistanut meille pelastuksen ja turvan.
Auta meitä luottamaan lupauksiisi,
auta meitä turvautumaan Kristukseen
tänään ja jokaisena hetkenä.
Lohduta meitä kivussa ja surussa.
Kiitos, että elämämme ei ole omassa varassamme
vaan sinä kannat meitä käsissäsi
nyt ja aina.
Aamen.