Oma kotiseurakuntani Oulunkylä on tästä seurakuntalaisen näkökulmasta vaikuttanut avoimelta ja helposti lähestyttävältä. Pikkuhiljaa minussa kypsyi ajatus, että voisinkohan ryhtyä ehdokkaaksi vaaleissa. Seurakuntaneuvoston jäsenenä voisin ehkä vaikuttaa monin tavoin lähellä minua asuvien ihmisten elämään ja samalla itse saada hengellistä ravintoa.

Ehdokkaaksi ryhtyminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olin kuvitellut. Aluksi tutkin hartaasti Oulunkylän seurakunnan mahdollisia vaalilistoja. Millainen minä olen? Mihin porukkaan minä kuuluisin? Tulkaa kaikki -listalla oli tuttuja ihmisiä, joten siihen oli helppo ottaa yhteyttä. Nyt kiihtyneen kirkosta eroamisen ja kiivaan homoseksuaalien ja kirkon suhdetta koskevan keskustelun keskellä olen erittäin iloinen, että olen juuri suvaitsevaisuutta puolustavalla Tulkaa kaikki -listalla. Kannatan rekisteröityjen parisuhteiden siunaamista, koska en ymmärrä miten kukaan ihminen voi kieltäytyä siunaamasta silloin kun siunausta pyydetään.

Oma haasteensa on myös vaalikoneessa. Vaikka työskentelen internetin parissa minun oli vaikea tulkita kirjautumisohjeita. Onneksi ne selvisivät neuvoa kysymällä. Vaalikoneen kysymyksiin vastaaminen pakotti jäsentämään ajatuksiani. Toivottavasti vastauksista tuli ymmärrettäviä. Ainakin pyrin olemaan rehellinen. Vaalikoneen kuva on sama, joka minulla on profiilikuvana Facebookissa. Voit käydä siellä katsomassa tarkempia tietoja minusta, mutta hyväksyn kavereiksi vain sellaisia ihmisiä, jotka olen tavannut myös oikeassa elämässä.

Kaiken kaikkiaan kunnioitukseni seurakuntaneuvoston jäseniä kohtaan on jo tämän ehdokkuusprosessin aikana kasvanut entisestään. Olen nyt omakohtaisesti kokenut miten paljon vaivaa on nähtävä, miten monta estettä ehdokkaalla on ylitettävänään ja miten sitoutunut hänen pitää olla seurakuntaan ja kutsumukseensa.