Seurakuntavaaliehdokkuus on paljastanut, että minusta ei olisi poliitikoksi, seurakuntavaaliehdokkaaksikin on vain vaivoin.

Tänään on vihdoin ensimmäinen varsinainen vaalipäivä ja huomenna ratkeaa ketkä täällä kotiseurakunnassani Oulunkylässä ovat tulleet valituiksi. Monet ovat ahkeroineet vaalityössä, jakaneet esitteitä ja kutsuneet ihmisiä äänestämään. Kunnioitukseni aktiivisia toimijoita kohtaan on kasvanut valtavasti, kun olen todennut, että olen huono tekemään vaalityötä.

Olen ollut hämmästynyt siitä, kuinka paljon aikaa ja jaksamista vaalityö vaatii. Minulta ei työkiireiden keskellä löytynyt oikein kumpaakaan. Sen lisäksi pelkäsin yhteydenotoillani vaivaannuttavani tai pitkästyttäväni ihmisiä. Olen ehkä liian ujo haastaakseni naapureitani vaaliuurnille ja äänestämään minua. Vanhimmalta lapseltani olen saanut lukuisia hyviä ideoita vaalimainoksiksi, mutta en vain saanut niitä toteutettua. Vaalityöni on tapahtunut lähinnä Facebookissa, jossa olen yrittänyt vähän mainostaa itseäni, Tulkaa kaikki -listaa ja kehottaa ihmisiä äänestämään, mutta pohjimmiltaan tunnen, että niin paljon enemmän olisi voinut ja pitänyt tehdä.

Sen olen tästä oppinut, että jos joskus vielä asetun ehdokkaaksi, ihan mihin tahansa, teen hyvän kamppanjasuunnitelman sekä varaan vaalityöhön aikaa ja energiaa. Sen lisäksi, jo puoli vuotta ennen vaalia, värvään itselleni tukiryhmän, joka neuvoo, rohkaisee ja tekee työtä puolestani.

Osallistuin vaalipaneeliin Oulunkylän kirkossa viime tiistai-iltana. Muiden ehdokkaiden tapaaminen oli erittäin mukavaa ja ymmärsin, että kotiseurakunnallani ei ole mitään syytä olla huolissaan tulevaisuudestaan. Hyviä ehdokkaita oli paljon ja heistä tulee hyvä porukka toimimaan seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossa yhteisen hyvä puolesta.