Pitkähkön hiljaisuuden jälkeen palaan taas tänne blogosfääriin. Blogini sisältää sekalaisia kirjoituksia ja harkitsin jo kokonaan uuden blogin aloittamista sisällön terävöittämiseksi. Koska blogini ei alunperinkään ollut mihinkään yhteen teemaan erikoistunut blogi, päätin kuitenkin jatkaa täällä. Voihan täällä ehkä kirjoittaa vähän asiapitoisemminkin.
Nyt seuraa henkilökohtainen tunnustus: minä uskon blogeihin.
Olen tullut siihen tulokseen seuratessani sosiaalista mediaa, että juuri blogit ovat se kaikkein vaikuttavin ja tärkein sosiaalisen median väline. En nyt ryhdy arvioimaan muita, - ehkä sen aika tulee myöhemmin. Blogeja lukemalla saa paljon tärkeää tietoa. Omassa blogissaan voi julkaista omia havaintojaan ja ajatuksiaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin sisältö. Nyt paljastan teille viisi blogia, joita luen säännöllisesti.
1. Kari Latvus: Dosentin ikkunasta
Kari Latvus on teräväsanainen ja selkeä kirjoittaja, jonka alkuperäinen missio on liittynyt köyhyyteen ja diakoniaan, mutta nyt blogin painopiste on yhä enemmän kirkkopoliittisissa kysymyksissä. Kari arvioi selkein vedoin esim. piispaehdokkaita eikä kaihda ottamasta kantaa. Ei siis mitään hygieenistä journalistista otetta. Lähes poikkeuksetta Karin kirjoitukset herättävät paljon keskustelua, eniten ehkä Facebookissa.
Tykkään maistella sanoja. Sanat maalaavat kuvia, tuovat ajatukset kuultaviksi ja muokkaavat todellisuutta. Kieli muuttuu koko ajan (20 vuotta rippikoulu- ja nuorisotyössä opetti ainakin sen) ja haluan säilyttää tuntuman siihen millaisilla sanoilla uudet sukupolvet ilmaisevat itseään. Lari Kotilainen on suomenkielen tutkija ja on väitellyt Suomen kieliopin muuttumisesta, mutta hänen asenteensa ei ole professorimaisen säilyttävä vaan uudistava. Hauskakin. Hän on blogannut myös Aku Ankassa, jossa on julkaistu hänen riemastuttava kirjoituksensa Akun usein käyttämästä "Kääk"-sanasta.
Harto Pönkä on pitänyt blogia sosiaalisesta mediasta jo monta vuotta. Blogissaan hän kertoo mm. tilaisuuksista, joissa hän käy kouluttamassa ja usein julkaisee myös käyttämänsä diaesitykset. Näin Harton blogista on parin kolmen viime vuoden aikana muodostunut oikea sosiaalisen median tiedon aarreaitta. Sosiaalisessa mediassa tapahtuu vain vähän sellaista, mistä Harto ei olisi kirjoittanut.
Jostain minulle on syntynyt käsitys, että Juhana Kokkonen aloitti blogin kirjoittamisen lähinnä prosessoidakseen jossain avoimesti väitöskirjaansa liittyviä kysymyksiä. Tämän nerokkaan oivalluksen takia myös tällaiset laiskurit kuin minä voivat lukea tiivistettyä, selkeää ja suupalan kokoisiin paketteihin jaettua painavaa asiaa mm. yhteistoiminnallisuudesta ja organisaatioiden muutoksesta.
Jos haluan nopeasti päivittää tietoni siitä, missä sosiaalisessa mediassa tai digitaalisella rintamalla ollaan menossa, avaan Vierityspalkki-blogin. Vierityspalkkiin kirjoittaa useita eri kirjoittajia, kukin omasta näkökulmastaan. Blogissa on ollut herkullisia kirjoituksia, joissa on arvioitu mm. digitaalisen viestinnän toimistoja, viestinnän käytäntöjä tai esitelty nipussa tietyn saman genren palveluja. On myös ollut jännittävää seurata koosteita digitaalisen viestinnän työpaikoista. Ammattinimikkeet eivät ole siitä maailmasta, jossa minut koulutettiin työtä tekemään.
*
Olen töissä kirkossa, mutta vain yksi näistä blogeista käsittelee päivänpolttavia kirkollisia asioita. Muut ovat ehkä enemmän ikuisuusasioita. Mitähän se minusta kertoo?
