Tulin tänään viikonloppuleiriltä Korpirauhasta. Mukana oli 68 nuorta, joista yhdeksän toimi apureina ja joita ilman koko hommaa olisi ollut mahdotonta pyörittää. Aurinkokin hemmotteli meitä ja tunnelma oli kaikinpuolin mukava ja rento.
Nuorten energisyys oli iloinen asia. Iloista touhua riitti. Monenlaisia ihmisiä mahtui mukaan joukkoon. Monia hetkiä ajattelen kiitollisena: Antin luennon aikana rauhallista kuuntelevaa tunnelmaa, messussa mukanaolemista, sanoinkuvaamattoman innokasta laulamista, karaoken viimeistä energistä biisiä, yhteistyötä ja toisten tukemista monissa eri hetkissä. Ja sitä, että kaikki sujui kitkattomasti ja mukavasti, sillä tämän kokoisella porukalla olisi myös saattanut tulla ongelmia.
Jos maailmassa on tällaisia nuoria, ei sen tulevaisuus ole vailla toivoa.
Ehkä eniten jäi mietityttämään Katiannan ihana, syvällinen ja rohkaiseva vastaus tämän aamun kysymyspaneelissa: Miksi kukaan ei rakasta minua?
