Jo pari viikkoa olen saanut ihmetellä sitä, että tulin valituksi seurakuntaneuvostoon vähäisestä vaalityöstä huolimatta. Olen siitä erittäin iloinen.

Kotiseurakuntani Oulukylän seurakunta elää jännittävää murrosvaihetta, kun se yhdistyy vuoden vaihteessa Käpylän seurakuntaan. Tammikuussa aloittaa oikeastaan ihan uusi seurakunta. Tällaisessa murroksessa on jännittävää olla mukana. Monia kysymyksiä risteilee mielessä. Kenen seurakunta uusi seurakunta on - työntekijöiden vai seurakuntalaisten? Miten onnistutaan rakentamaan yhtenäinen yhteisö? Miten seurakuntaneuvoston jäsenenä voisin parhaiten olla tukemassa uuden seurakunnan työntekijöitä?

Seurakuntalaisena olen melko laiska. Kirkossa käynti on mukavaa, mutta usein kotisohvan ja TV-jumalanpalvelukseen osallistuminen voittavat. Muissa tilaisuuksissa käyn vielä harvemmin. Kirkko ja kaupunki -lehden luen kannesta kanteen ja Helsingin seurakuntien verkkosivuilla käyn lähes joka viikko. Naapureideni kanssa tulee nyt vaalien jälkeen juteltua seurakunnasta paljonkin ja heille seurakunta näyttää olevan yllättävänkin rakas.

Tällaisena laiskana seurakuntalaisena on hyvä mennä neuvostoon. En odota liikaa itseltäni enkä muilta.

Uusien luottamushenkilöiden tehtävään siunaaminen tapahtuu messussa 1.1.2011 eli sinä päivänä kun uusi seurakunta aloittaa. Hieno aloitus. Tervetuloa mukaan sinne.