Eräs elämäni punainen lanka on ollut Raamattu. Aloitin sen lukemisen ja tutkimisen jo nuorena ja siitä tuli eväs elämänmatkalla. Se on ollut myös kompastuskivi tielläni ja sen kanssa olen saanut todella painia saadakseni siitä otteen. Vuosien varrella ja erityisesti seurakuntatyössä oli paljon antoisia painipaikkoja ja joskus teksti avasi jännittäviä ja suuria näköaloja, joskus en taas voinut ymmärtää lukemaani vaikka kuinka yritin. 

Yhdessä vaiheessa ajattelin, että Raamatun tulkitseminen kuuluu vain niille, jotka tutkivat sitä työkseen. Minä nauttisin heidän työnsä hedelmistä. Tiesin oman alkukielten taitoni riittämättömäksi ja pelkäsin arvostelua tulkintojeni suhteen. Vähitellen huomasin omituisen asian: tavalliset seurakuntalaiset rohkenivat tulkita Raamattua, mutta minä keskivertoseurakuntapastori eksegeettien pelossa en. Tästä syntyi oivallus, että vaikka Raamattu on vaikea kirja, ei se ole niin vaikea, ettei tavallisella arkijärjellä sitä voisi tulkita. Ja niin kristityt ovat kautta aikojen tehneetkin.

Ajattelin, että kohtuullinen määärä taustatietoa ei tee pahaa kenellekään ja kirjoitin pienen kirjan Raamatusta seurakuntapastorin näkökulmasta (eKr.-jKr. Polkuja Raamattuun). Kirjan kirjoittaminen johti siihen, että sain viime vuonna apurahan selvittää menetelmiä Raamatun opiskeluun ja/tai opettamiseen.

Samoihin aikoihin vaihdoin työpaikkaa. Uuden työpaikan haasteet herättivät myös epäilyn: onko minulla aikaa jatkaa työtä Raamatun parissa? Onko minulla voimia ottaa selvää, koota, analysoida ja järjestää aineistoa aiheesta, jota vain harva on selvitellyt Suomessa eikä moni muuallakaan? Olisiko minun parasta luopua haaveestani ja vain keskittyä työhöni?

Tätä miettiessäni sain puhelun sukulaisilta, joita en ollut tavannut kuin ohimennen elämäni aikana. Puhelu koski Raamattua, isomummini rippiraamattua 1800-luvun lopulta. Sukulaiset halusivat antaa sen minulle ja tietenkin otin lahjan vastaan sekä vaikutettuna että liikutettuna.

Ja myös suuren ihmetyksen vallassa. Onko ehkä sittenkin olemassa sellaista johdatusta, että ihminen voi saada konkreettisia vastauksia kysymyksiinsä elämän suunnasta? En tiedä, mitä uskoisin, joten vain ihmettelen.