Tänä vuonna vietetään lähetyksen juhlavuotta. Siis muistellaan sitä, kuinka suomalainen lähetystyö alkoi 150 vuotta sitten. Vähän jälkijunassa muihin Euroopan kirkkoihin verrattuna, mutta ei puhuta siitä. Oli kuitenkin vielä alueita maapallolla, joissa ei oltu kuultu Jeesuksesta ja uskosta häneen. 

Tänäpäivänä tilanne on toinen. Ei ole enää sellaista maata eikä kansaa, jossa ei olisi tietoisuutta kristinuskosta. On siis menty kaikkien kansojen luo ja kerrottu näille evankeliumi. Jeesuksen lähetyskäsky on saavutettu.

Tämä ajatus on "harhaoppinen", tiedän sen. Näin ei saisi sanoa. On kuitenkin totta, että lähetystyöstä on tullut kirkkojen välistä yhteistyötä, joka ajatuksellisesti on melko kaukana alkuperäisestä ideastaan. Tämä saattaa selittää myös sen, miksi on niin älyttömän vaikea selittää lähetystyön tarkoitusta ja merkitystä tämän päivän nuorille ja nuorille aikuisille.

Toisaalta, koska kirkossa on vaikea nähdä työn tuloksia, olisi rehellistä tässä kohdassa pysähtyä tunnustamaan tosiasiat: jotain merkittävää on saavutettu meidän elämämme aikana.

Tämä saavutettu tavoitetila ei kuitenkaan ole pysyvä. Jos nyt lopetettaisi kristillinen julistus kaikkialla maailmassa tai vaikka vain Suomessa, jo 50 vuoden kuluttua olisi jälleen tarvetta perinteiselle pioneerilähetystyölle. Lähetystyön todellinen suurin ja merkittävin kohderyhmä ovatkin syntyvät ja kasvavat sukupolvet. Kristillinen kasvatus on tämän päivän aidointa ja tärkeintä lähetystyötä.