Olen lomalla ja sen on ihanaa. Nyt alkaa kolmas lomaviikko lähestyä loppuaan.
Ensimmäisellä lomaviikolla remontoin eteisen useiden perheenjäsenten avustuksella. Öisin nukuin kuin tukki, mutta aamuisin olin väsynyt ja lihakset olivat kipeänä.
Toisella lomaviikolla nukuin aamuisin kymmeneen asti ilman että yöunet yhtään siitä kärsivät. Huomasin, että maltoin viivytellä ulkona koiran kanssa.
Nyt kolmannella lomaviikolla olen malttanut istua ulkona rauhassa ystävien kanssa, ajaa autoa nopeusrajoitusten mukaan ja laittaa kevyitä ruokia. Olen alkanut herätä aamulla ennen yhdeksää ja eikä minua väsytä enää. Olen jopa halunnut tarttua joihinkin työperäisiin asioihin. Olen malttanut hidastella dekkarin lukemisessa enkä ole ahmien kiirehtinyt loppuratkaisua kohti. Olen nauttinut sanojen pyörittelystä. Olen alkanut tuntea oloni onnelliseksi elämän ongelmista huolimatta.
En näköjään tarvitse lomaani edes aurinkoa saati sitten matkoja tai muita suuria spektaakkeleita. Riittää kun saa olla kotona ja olla suhteellisen rauhassa. Niin voin palautua kaikesta rasituksesta.
