Kun Radio Dei täytti jokin aika sitten 10 vuotta huomasin, että tunnen tätä radiokanavaa hävettävän huonosti. Päätin siis aloittaa tutustumisen. Kuuntelen radiota oikeastaan vain autossa ajaessani, yleensä noin varttitunnin kerrallaan. Muutaman viikon kuunteluprojekti on jo tuottanut pysyviä muutoksia auton radioasemavalikossa. Radio Dei on tullut sinne pysyäkseen.

Erityisen ilahtunut olen ollut kanavalla soitetun musiikin monipuolisuudesta. Tunnepitoisten virsityyppisten laulujen lisäksi on tuoretta ja rokahtavampaakin gospelvivahteista musiikkia. Toiseksi, yleensä pidän kanavan juontajista. He ovat rauhallisia, mukavan ja huumorintajuisen oloisia. Ennakkoluuloni tosikkomaisesta pakkopullasta ei vastannut todellisuutta, mistä olen suunnattoman iloinen.

Toki vieläkin välillä ohjelmissa kuulee sellaista teennäistä tekopirteyttä, joka on minulle vastenmielistä. Kuitenkin sekin on pientä sen rinnalla, että Radio Deissä työskentelevät rintarinnan monenlaiset erilaiset kristityt. Olenkin ihmetellyt aina sitä, että me kristityt mieluummin riitelemme keskenämme ja kieltäydymme yhteistyöstä toistemme kanssa, kuin keskitymme kaikkien ihmisten kohtaamiseen avoimin sydämin ja mielin, evankeliumin ilosanomaa esillä pitäen. Radio Deissä on tapahtunut se ihme, että siellä ei riidellä enkä ole havainnut ohjelmissa eri tavalla ajattelevien veljien ja siskojen selkäänpuukottamista.

Toki parantamistakin on. Kaipaisin verkkokauppaa, josta saisi ostaa yhden gospelbiisin kerrallaan omaan mp3-soittimeen. Sellaista kauppaa ei ole vielä kukaan keksinyt. Tietääkseni.