Olen huono blogisti. Työkaveri sanoi, että poistaa minut kohta suosikeista, jos blogiini ei ilmesty uutta materiaalia.

Ymmärrän hyvin. Turhautumisesta saa vahvan motivaation muutokseen.

Itseasiassa voisi siis ajatella, että turhautuminen on hyvä asia. Se laittaa sanomaan, suunnittelemaan, sinnittelemään, raivoamaan, etsimään tietoa, vaatimaan, ehdottamaan ja osallistumaan. Turhautuminen luo yhteishenkeä ja sen kautta löytää ihmissuhteita. Turhautumisen seurauksena on mahdollista saada aikaan joukkoliike.

Sellaista kaipaan kirkossa aika ajoin. Individualistinen kulttuurimme laittaa jättää meidät usein yksin valittamaan epäoikeudenmukaisuudesta. Individualistinen kulttuuri on loistava tilaisuus kenelle tahansa mielivaltaisen vallankäyttäjälle saada aikaa mitä tahtoo.

Ystävät, eiköhän aleta purkaa turhautumistamme ääneen. Asiat voivat muuttua, yksinäisyys vähenee ja yhteishenki lisääntyy.

Tämäkin asia muuttuu. Aion taas alkaa kirjoittaa useammin. Olisi kiva myös lukea kommentteja.